Suojelukoulutus ei ole pelkkää puremisen opettamista

Malinois’n suojelukoulutus ei ala puremisesta. Ensin selvitetään, soveltuuko kyseinen koira tehtävään, onko se fyysisesti terve ja pystyykö se elämään turvallisesti tavallisessa arjessa. Sen jälkeen työ jatkuu kommunikaation, omaehtoisen yhteistyön, vahvistamisen, ympäristövarmuuden, tottelevaisuuden, impulssikontrollin ja kiihtymisestä palautumisen parissa.

Purutyöskentely tulee myöhemmin, jos tulee lainkaan.

Tällä erottelulla ei yritetä saada suojelukoulutusta kuulostamaan siistimmältä kuin se on. Kyse on käytännön erosta hallinnassa olevan työkoiran ja turvallisuusriskin välillä. Luotettava suojelukoira viettää lähes koko elämänsä purematta ketään. Sen on osattava matkustaa, odottaa, levätä, ohittaa sivulliset, hyväksyä tavanomainen käsittely, vastata ohjaajansa vihjeisiin ja lopettaa toiminta pyydettäessä.

Koira ei muutu suojelevammaksi, jos se alkaa epäillä tavallisia ihmisiä, reagoi aina kokiessaan painetta tai pysyy voimakkaasti kiihtyneenä vielä tilanteen päätyttyä. Siitä tulee vaikeammin hallittava ja mahdollisesti vaarallisempi.

FCI:n belgianpaimenkoiran rotumääritelmä kuvaa rodun valppaaksi, aktiiviseksi ja itsevarmaksi. Samalla siinä todetaan, ettei koira saa olla pelokas eikä aggressiivinen. Aggressiivinen tai arka käytös on hylkäävä virhe (FCI:n rotumääritelmä nro 15, s. 3–4 ja 11 ). Rotumääritelmä ei kerro, millainen yksittäinen koira on, mutta se oikaisee yhden aloittelijoiden tavallisen virheen: valikoimaton aggressiivisuus ei kuulu malinois’n rodunomaiseen luonteeseen.

Tämä blogikirjoitus käsittelee työtä, joka on tehtävä ennen varsinaista suojelukoulutusta. Se ei opeta sinulle, miten koira laitetaan suojeluhihalle, miten puolustuskäytöstä provosoidaan, miten koiraa harjoitetaan suojelupuvun kanssa tai miten se valmistetaan puremaan ihmistä. Näihin harjoituksiin tarvitaan yksilöllisesti arvioitu koira, kokenut kouluttaja, taitava maalimies, asianmukaiset tilat ja turvallisuusjärjestelyt, joita artikkeli ei voi tarjota.

Määrittele, mitä tarkoitat suojelutyöllä

Nimitystä ”suojelukoira” käytetään monenlaisesta toiminnasta. Toimintamuodoissa voidaan käyttää samoja rotuja ja varusteita, mutta niiden tarkoitus ei ole sama.

Suojelukoiralajit

IGP:ssä, Mondioringissa ja muissa suojelukoiralajeissa tehdään tarkasti määriteltyjä liikkeitä julkaistujen kilpailusääntöjen mukaan. Koira työskentelee harjoituskentällä koulutettujen avustajien tai maalimiesten kanssa, ja sen suoritus arvostellaan kyseisen lajin vaatimusten perusteella.

Suojelukoiralaji ei jäljittele kaikkia tosielämän uhkatilanteita. Lajissa menestyvä koira on oppinut tietyt liikkeet tietyn sääntöjärjestelmän puitteissa. Suoritus voi osoittaa koulutustasoa, hallintaa ja käyttöominaisuuksia, mutta se ei automaattisesti tee koirasta henkilösuojelu- tai poliisikoiraa.

Henkilösuojelu

Henkilösuojelukoulutuksen tarkoituksena on valmistaa koira tarkasti määriteltyyn suojelukäytökseen omistajansa arkiympäristössä. Oikeudellinen merkitys, sallittu käyttö ja vastuu vaihtelevat huomattavasti maittain ja joskus myös saman maan eri alueilla.

Nimitystä käytetään myös hyvin väljästi. Jotkut myyjät kutsuvat koiraa ”täysin koulutetuksi suojelukoiraksi” ennalta järjestettyjen näytösten perusteella. Ne kertovat vain vähän koiran harkintakyvystä, arkikäytöksestä tai luotettavuudesta harjoitusasetelman ulkopuolella.

Älä aloita haaveesta, jossa koira tekee puolestasi täydellisiä oikeudellisia ja taktisia ratkaisuja. Aloita paljon vähemmän jännittävistä kysymyksistä: Kuka hallitsee koiraa? Millainen käytös on sallittua? Mitä tapahtuu vieraiden, lasten, urakoitsijoiden, terveydenhuollon ammattilaisten ja pelastushenkilöstön lähellä? Mikä vakuutus on voimassa? Mitä tapahtuu, jos koira erehtyy?

Poliisi-, sotilas- ja turvallisuustyö

Virkakoirat työskentelevät organisaation alaisuudessa. Koirien valinta, koulutus, sertifiointi, käyttö työtehtävissä ja niitä koskeva kirjanpito sekä ohjaajien koulutus ja voimankäyttöä koskevat ratkaisut kuuluvat kyseiselle organisaatiolle ja määräytyvät sovellettavan lain mukaan.

Yksityisen koiranomistajan ei pidä kopioida viranomaiskoiran harjoitetta lyhyen videon perusteella. Videolla eivät näy koiran valintaprosessi, ohjaajan koulutus, organisaation menettelyt, tukitiimi eivätkä tapahtumat kuvattua harjoitetta edeltäneiden ja seuranneiden kuukausien ajalta.

Päätä todellinen tavoite

Kirjoita ennen kouluttajan kanssa keskustelemista ylös, mitä oikeasti haluat.

Jos vastaus on ”haluan koirani olevan itsevarmempi”, suojelukoulutus voi olla väärä ratkaisu. Itsevarmuutta on kehitettävä opettamatta koiraa kohdistamaan puremiskäytöstä ihmisiin.

Jos vastaus on ”haluan perheeni olevan paremmassa turvassa”, paranna ensin ovien turvallisuutta, valaistusta, hälytysjärjestelmiä, toimintatapoja ja ammattilaisten toteuttamia turvallisuusjärjestelyjä. Koira ei korvaa järkevää fyysistä turvallisuutta.

Jos vastaus on ”haluan harrastaa IGP:tä”, vieraile hyvämaineisessa seurassa ja opi, miten koko laji toimii. IGP:hen kuuluvat suojelun lisäksi jäljestys ja tottelevaisuus.

Jos vastaus on ”haluan pentuni purevan suojeluhihasta, koska se näyttää vaikuttavalta”, pysähdy. Vaikuttava video ei ole koulutustavoite.

Ensimmäinen edellytys on tehtävään soveltuva yksilö

Se, että koira on malinois, ei tee siitä suojelutyöhön sopivaa. Sitä eivät tee myöskään käyttöpainotteinen sukutaulu, kova haukku, suuri kiinnostus leluihin tai halu purra liikkuvaa kangasta.

Koira on arvioitava yksilönä.

Katsaus Työkoirien valinnan ja suorituskyvyn parantaminen kuvaa työkoiran menestyksen toisiinsa liittyvien tekijöiden tulokseksi. Niitä ovat muun muassa perimä, varhainen kehitys, terveys, valinta, koulutus, ohjaaja ja työympäristö. Mikään yksittäinen pentutesti, viettipistemäärä tai sukutauluun liitetty nimike ei korvaa tätä kokonaiskuvaa.

Vakaa käytös on dramaattista reaktiota tärkeämpää

Aloittelija saattaa etsiä pentua tai aikuista koiraa, joka reagoi kaikkein voimakkaimmin. Voimakkaampi ei ole automaattisesti parempi.

Tehtävään sopivan koiran pitäisi pystyä:

  • huomaamaan, mitä tapahtuu, menettämättä kykyään vastata ohjaajan vihjeisiin;
  • palautumaan vaarattomasta yllätyksestä;
  • tutkimaan outoja tilanteita ilman pakottamista;
  • hyväksymään tavanomaisen käsittelyn sosiaalisissa tilanteissa ja eläinlääkärissä;
  • hakeutumaan yhteistyöhön ruoan, lelujen tai sosiaalisen leikin avulla;
  • ajattelemaan ja oppimaan kiihtyneenäkin;
  • irrottamaan huomionsa tehtävän kannalta merkityksettömistä ihmisistä, eläimistä ja liikkeestä;
  • palaamaan lähelle normaalia vireystilaansa toiminnan päätyttyä;
  • sietämään turhautumista suuntaamatta käytöstään ohjaajaan;
  • pysymään fyysisesti ja sosiaalisesti hallittavana myös harjoitusten ulkopuolella.

Itsevarmuus ei tarkoita säpsähdysreaktion puuttumista. Terveet koirat huomaavat äkilliset tapahtumat. Olennaista on se, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Itsevarma koira voi pysähtyä, kerätä tietoa ja jatkaa. Huolestunut koira voi tarvita enemmän etäisyyttä ja helpomman tilanteen. Jos koira pysyy ahdistuneena, sen reaktio voimistuu nopeasti tai se ei pysty palaamaan yhteistyöhön ohjaajan kanssa, koira antaa tärkeää tietoa. Älä peitä tätä tietoa lisäämällä painetta.

Aggressiivisuus ei ole rohkeutta

Pelko, kipu, turhautuminen, reviirikäytös, resurssien vartiointi, saalistuskäytös ja koulutetut suojelureaktiot eivät tarkoita samaa vain siksi, että kaikista niistä puhuttaessa hampaat tulevat esiin.

Vieraita ihmisiä haukkuva ja heitä kohti syöksyvä koira voi olla peloissaan. Kiinni pidettäessä pureva koira voi yrittää paeta. Ruokaansa vartioivalla koiralla voi olla resurssien vartiointiin liittyvä ongelma. Vetolelua jahtaava koira voi yksinkertaisesti nauttia liikkeestä ja leikistä.

Kaikkien voimakkaiden reaktioiden kutsuminen ”suojeluvietiksi” estää rehellisen arvioinnin.

Älä yritä muuttaa pelosta kumpuavaa reaktiivisuutta suojelutyöksi. Jos stressaantuneelle koiralle opetetaan, että pureminen poistaa paineen, sille voi muodostua vaarallinen oppimishistoria. Koira voi alkaa purra herkemmin aina kokiessaan olevansa ansassa tai uhattuna, myös tilanteissa, joilla ei ole mitään tekemistä perustellun suojelun kanssa.

Pennun käytös ei takaa aikuisen koiran soveltuvuutta

Pennulla voi näkyä hyödyllisiä taipumuksia, mutta sille ei voida antaa luotettavaa, koko eliniän kattavaa todistusta suojelutyöhön soveltumisesta.

Seitsemänviikkoisilla pennuilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että standardoidun testin pisteytys voitiin tehdä yhdenmukaisesti. Tutkimuksessa käsiteltiin kuitenkin myös sitä, miten heikkoa näyttöä tuossa iässä tehtyjen testien kyvystä ennustaa aikuisen koiran luonnetta on. Kehitys jatkuu sosiaalisten kokemusten, terveyteen vaikuttavien tapahtumien, nuoruusiän, oppimisen ja ohjaajan valintojen myötä.

Siksi malinois’n pennun valitsemista suojelukoulutukseen käsittelevässä oppaassa pentuvalintaa pidetään riskien hallintana, ei ennustamisena.

Sopivasta pennusta voi kasvaa tehtävään sopimaton aikuinen. Tavalliselta vaikuttava pentu voi puolestaan kehittyä erittäin hyvin. Jatka koiran arviointia sen sijaan, että puolustaisit ennustetta, jonka teit pennun ollessa kahdeksanviikkoinen.

Suunnitelman muuttaminen on vastuullinen ratkaisu

Joidenkin koirien ei pidä koskaan tehdä suojelutyötä. Toisten on lopetettava, jos aikuistuminen, terveys tai käytös paljastaa ongelman.

Koiran suuntaaminen jäljestykseen, etsintätyöhön, hallittuun harrastuslajiin ilman suojeluosuutta, muuhun sille sopivaan työtehtävään tai sille sopivaan elämään seurakoirana ei ole epäonnistuminen. Epäonnistumista on jatkaa siksi, että rahaa on jo käytetty, ylpeys on pelissä tai sosiaalisessa mediassa on luotu odotuksia.

Terveys on tarkastettava ennen harjoittelun vaativuuden lisäämistä

Innokas käytös ei todista, että koira on fyysisesti terve.

Varaa eläinlääkärintarkastus ennen kuin vaadit koiralta enemmän vauhtia ja voimaa tai altistat sen kiinnipidolle, hypyille, äkillisille suunnanmuutoksille tai pitkään jatkuvalle korkealle vireelle. Kerro eläinlääkärille, millaista toimintaa harkitset. ”Koiran kouluttaminen” on liian epämääräinen kuvaus, kun suunniteltuun työhön kuuluu törmäyksiä, vetämistä, otteen pitämistä, nopeita kiihdytyksiä tai toisen ihmisen fyysistä vastustamista.

Kliinisessä tutkimuksessa ja esitiedoissa voi olla tarpeen huomioida:

  • tämänhetkinen askellus, liikkuvuus ja kipu;
  • lonkat, kyynärät, selkäranka ja aiemmat vammat;
  • hampaiden, suun ja leukojen kivuttomuus;
  • näkö ja kuulo;
  • sydämen ja hengityselimistön terveys;
  • neurologiset oireet tai suvussa esiintyneet kohtaukset;
  • ihon, tassujen ja kynsien kunto;
  • kuntoluokka ja lihaksiston kehitys;
  • lääkitys sekä sen vaikutukset käytökseen tai fyysiseen toimintakykyyn;
  • lämmönsieto ja aiemmat kuumuudesta johtuneet sairaudet;
  • ikä, kasvu ja fyysinen kypsyys.

Kipu voi muuttaa käytöstä. Jos koira muuttuu äkisti haluttomaksi, ärtyisäksi tai käsiteltäessä puolustautuvaksi taikka sen on aiempaa vaikeampi irrottaa esineestä, se voi tarvita eläinlääkärin arviota tiukemman harjoituskerran sijaan.

Älä testaa suojelutyöllä, onko koira terve ja rakenteeltaan kestävä. Selvitä terveydentila ensin, kohota kuntoa asteittain ja lopeta, jos liikkuminen tai käytös muuttuu odottamatta.

Ei ole olemassa tiettyä ikää, jolloin jokainen malinois olisi fyysisesti ja tunnetasolla valmis. Kasvu, rakenne, terveys, luonne, pohjakoulutus ja aiotun toiminnan vaatimukset vaikuttavat kaikki. Pätevän kouluttajan ja eläinlääkärin on arvioitava yksilö sen sijaan, että siihen sovellettaisiin yhtä internetistä kopioitua ikärajaa.

Rakenna tavallinen, hallittava arki ennen erikoiskoulutusta

Suojelutyöhön kaavaillun koiran on ensin opittava elämään ilman suojelutyötä.

Tähän kuuluvat uni, kodin rutiinit, kuljetukset, eläinlääkärikäynnit, vieraat, rauhoittuminen ja tavallinen turhautuminen siitä, ettei kaikkea saa heti. Nämä asiat voivat näyttää suojelukoulutuksesta irrallisilta. Sitä ne eivät ole.

Koira ei ole valmis korkeampaan vireeseen ja monimutkaisempiin ratkaisuihin, jos se ei osaa levätä kotona, odottaa ajoneuvossa tai ohittaa ihmistä kulkuväylällä reagoimatta.

Huolehdi levosta ja palautumisesta

Malinois’n pennut ja nuoret koirat saattavat jatkaa liikkumista yliväsyneinäkin. Se voi näyttää tavallista voimakkaammalta vietiltä: vaatteiden puremiselta, levottomalta ja hallitsemattomalta liikehdinnältä, heikolta keskittymiseltä ja voimistuvilta reaktioilta. Liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu.

Järjestä koiralle tuttu rauhallinen paikka ja riittävästi keskeytymätöntä unta. Totuta se häkkiin, pentuaitaukseen tai portteihin asteittain ja myönteisesti. Älä käytä niitä sosiaalisena rangaistuksena tai säilytä koiraa niissä koko päivää. Malinois’n pennun tarvikeoppaassa selitetään yksinkertaiset kotijärjestelyt tarkemmin.

Työkoira tarvitsee myös vapaa-aikaa. Lepo kuuluu koulutukseen, sillä oppiminen, fyysinen palautuminen ja tunteiden säätely ovat siitä riippuvaisia.

Opeta neutraalia käytöstä

Koiran ei tarvitse tervehtiä jokaista vierasta ihmistä. Sen on kuitenkin pysyttävä turvallisena ja hallittavana sellaisten ihmisten lähellä, joilla ei ole tehtävän kannalta merkitystä.

Harjoittele rauhallista käytöstä ja palkitse siitä seuraavissa tilanteissa:

  • ihmiset kulkevat ohi sopivalla etäisyydellä;
  • vieraat noudattavat ennalta suunniteltua kodin toimintatapaa;
  • koiraa käsitellään eläinlääkärissä tai muiden hoitotoimien yhteydessä;
  • lähellä on muita koiria ilman pakotettuja tervehtimisiä;
  • ympärillä on liikennettä, polkupyöriä ja tavallista liikehdintää;
  • kuljetaan ovilla, porteilla, käytävillä ja odotustiloissa;
  • käytetään kuljetushäkkejä ja ajoneuvoja;
  • toinen koira tai ihminen saa huomiota.

Neutraalius ei tarkoita käytöksen tukahduttamista. Pelosta jähmettynyt tai korjaamisen jälkeen passivoitunut koira ei käyttäydy rauhallisesti ja neutraalisti. Koiran on edelleen pystyttävä havainnoimaan, syömään, vastaamaan ja palautumaan.

Ota hallintakeinot käyttöön ennen vapauden kokeilemista

Estä vaarallisen käytöksen toistaminen taluttimilla, porteilla, häkeillä, aitauksilla, suljetuilla ovilla ja turvallisilla aidoilla. Tilanteiden hallinta ei todista, että koulutus on epäonnistunut. Sen avulla estät nuorta koiraa harjoittelemasta käytöstä, jota ei vielä ole koulutettu.

Älä järjestä vältettävissä olevia testejä. Jos pentu ei ole oppinut pysymään rauhallisena lähetin tullessa ovelle, sijoita se turvallisen esteen taakse ja anna sille sopivaa tekemistä. Hallitsemattoman haukkumisen ja ovelle ryntäämisen toistaminen ei tuota kyvykkäämpää suojelukoiraa. Se vain harjoituttaa koiraa haukkumaan ja ryntäämään hallitsemattomasti.

Rakenna kommunikaatio ja omaehtoinen yhteistyö

Kouluttamisesta tulee paljon helpompaa, kun koira ymmärtää, miten se saa ohjaajalta vahvisteita, ja osallistuu omasta halustaan.

Yhteistyöhön hakeutuminen tarkoittaa, että koira haluaa olla kanssasi vuorovaikutuksessa. Se ei tarkoita kasvojesi tuijottamista joka sekunti eikä sitä, ettei koira saisi tutkia ympäristöään. Toimintakykyinen koira osaa siirtyä ohjaajan kanssa työskentelyn ja tehtävään sopivan itsenäisen havainnoinnin välillä.

Rakenna koiralle toimiva palkkiojärjestelmä

Ruoka, leluleikki, liike ja sosiaalinen vuorovaikutus voivat kaikki vahvistaa käytöstä. Niiden arvo riippuu koirayksilöstä ja tilanteesta.

Selvitä:

  • mitä ruokaa koira pystyy syömään vaivattomasti ja turvallisesti;
  • tekeekö liike ruoasta tai leluleikistä kiinnostavampaa;
  • nauttiiko koira jahtaamisesta, kantamisesta tai yhteisestä vetoleikistä;
  • saako lelun haltuun ottaminen koiran lähtemään pois ja välttelemään ohjaajaa;
  • tuottaako tiivis fyysinen leikki koiralle iloa vai epämukavuutta;
  • pysyykö koiran toiminta kiihtyneenäkin riittävän jäsentyneenä oppimista varten;
  • kuinka nopeasti koira pystyy palaamaan työhön palkkion jälkeen.

Tavoitteena ei ole mahdollisimman korkea vire. Tavoitteena on palkkiojärjestelmä, jonka avulla ohjaaja voi opettaa selkeästi synnyttämättä ristiriitaa.

Lelun nappaava ja sen kanssa karkuun juokseva koira ei välttämättä ole erityisen motivoitunut työskentelemään kanssasi. Se voi olla erittäin motivoitunut pitämään lelun itsellään ja pysymään etäällä sinusta. Rakenna yhteistä leikkiä sen sijaan, että taistelisit koiran kanssa esineestä.

Opeta selkeät palkkamerkit ja vihjeet

Palkkamerkki kertoo koiralle, mikä käytös tuotti vahvisteen. Vapautusvihje kertoo, että asennossa pysyminen tai harjoitus on päättynyt. Aloitusrutiini auttaa koiraa tunnistamaan jäsennellyn työskentelyn alkamisen. Lopetusrutiini auttaa sitä palaamaan tavalliseen käytökseen.

Pidä järjestelmä yksinkertaisena.

Jos sama sana ennakoi välillä ruokaa, päättää välillä harjoituksen ja tarkoittaa välillä ”tee tuo ehkä uudelleen”, koira ei ole jättänyt kunnioittamatta sanaa. Ohjaaja on jättänyt sen merkityksen määrittelemättä.

Ennen erikoiskoulutusta sinun pitäisi osata:

  • merkitä oikea toiminta johdonmukaisesti;
  • antaa vahviste haparoimatta ja aiheuttamatta ristiriitaa;
  • aloittaa ja lopettaa lyhyt leikki;
  • tunnistaa, milloin koira on liian häiriintynyt tai stressaantunut oppiakseen;
  • helpottaa tehtävää epäonnistuneen vihjeen toistamisen sijaan;
  • päättää harjoitus koiran ollessa vielä fyysisesti ja tunnetasoltaan tasapainossa.

Rakenna leluleikkiä tekemättä siitä purutyöskentelyä

Sopiva leluleikki voi kehittää yhteistyötä, jahtaamista, kantamista, irrottamista ja ohjaajan luo palaamista. Se ei todista koiran soveltuvan suojelutyöhön.

Käytä koiran ikään, suuhun ja pureskelutapaan sopivia leluja. Pidä kätesi turvallisen etäisyyden päässä lelun purualueesta. Älä väännä koiran niskaa, nosta koiraa hampaiden varaan, retuuta sitä rajusti sivulta toiselle tai jatka leikkiä koordinaation heikennyttyä.

Opeta koiralle, että tavallisesta lelusta irrottaminen saa yhteisen leikin jatkumaan. Käytä vahvisteita ja reiluja vaihtoja. Älä väännä koiran suuta auki, roikota koiraa lelusta tai tuota sille kipua.

Älä takerru pennun puruotteeseen. Hampaiden vaihtuminen, väsymys, alusta, itsevarmuus, lelun materiaali ja aiemmat kokemukset vaikuttavat kaikki pennun leikkiin. Täysi ote vetolelusta ei todista rohkeutta. Yhtenä päivänä vajaaksi jäänyt ote ei todista, että pentu olisi epäonnistunut.

Opeta arjen hallinta ennen suojeluharjoituksia

Hallintaa ei lisätä vasta sen jälkeen, kun koira on oppinut puremaan. Se on perusta, jonka on oltava valmiina jo ennen sitä.

Erikoisteoksen K9 Personal Protection rakenne tekee tämän selväksi: onnistumisen edellytykset, ihmisen ja koiran suhde, peruskoulutus ja tottelevaisuus käsitellään ennen suojelua koskevia lukuja. Hyödyllinen periaate on yksinkertainen silloinkin, kun vanhemmissa kirjoissa on menetelmiä, joita ei pidä kopioida: arjen hallinta tulee ensin.

Hyödylliset pohjataidot

Ennen suojeluun liittyvien harjoitusten harkitsemista koiralla pitäisi olla toimiva pohja, johon kuuluvat:

  • reagointi omaan nimeen;
  • luokse tuleminen kutsusta turvallisissa ympäristöissä, joissa häiriöitä lisätään asteittain;
  • kulkeminen taluttimessa vetämättä ohjaajaa perässään;
  • istuminen, maahanmeno tai seisominen pyydettäessä;
  • pysyminen hetken asennossa ohjaajan liikkuessa;
  • meneminen alustalle, korokkeelle, häkkiin tai omalle paikalle ajoneuvossa;
  • odottaminen ovilla sekä ajoneuvoon noustessa tai siitä poistuttaessa;
  • tehtävän kannalta merkityksettömän esineen tai toiminnan jättäminen;
  • tavallisesta lelusta irrottaminen ilman ristiriitaa;
  • leikin lopettaminen ja yhteyden ottaminen uudelleen ohjaajaan;
  • kaulapannan, valjaiden ja kehon käsittelyn hyväksyminen;
  • pysyminen hallittavana vieraiden ihmisten ja koirien lähellä;
  • rauhoittuminen toiminnan jälkeen.

Näiden taitojen ei tarvitse olla kilpailusuorituksen tarkkuudella hiottuja. Niillä on kuitenkin oltava selkeä merkitys ja vahvistehistoria.

Luotettavuus rakennetaan asteittain

Keittiössä toimivaa vihjettä ei ole vielä koulutettu valmiiksi. Rauhallisella kentällä toimiva vihje voi pettää, kun lähellä on liikettä, toinen koira tai tuttu harjoitusavustaja.

Yleistä yksi tärkeä muuttuja kerrallaan:

  1. vaihda paikkaa;
  2. muuta etäisyyttä;
  3. lisää lievä häiriö;
  4. muuta ohjaajan sijaintia;
  5. muuta kestoa;
  6. harjoittele, kun koiran virettä on hieman nostettu;
  7. varmista, että koira pystyy jälleen laskemaan virettään.

Älä muuta kaikkia muuttujia samalla kertaa ja rankaise koiraa sitten siitä, että se on ymmällään.

Suojelutyö nostaa virettä ja tuo mukaan koiralle erittäin arvokasta toimintaa. Jos tavalliset vihjeet toimivat jo valmiiksi heikosti, voimakkaampi kiihtymys ei korjaa niitä. Tavallisesti se tuo heikkouden entistä selvemmin esiin.

Myös ohjaajaa on koulutettava

Aloittelijat kuvailevat koiraa usein itsepäiseksi, vaikka heidän oma ajoituksensa, taluttimen käsittelynsä tai tapansa antaa palkkio muuttuu jokaisella toistolla.

Ohjaajan on opittava:

  • pitämään taluttimesta kiinni ja käsittelemään sitä turvallisesti;
  • välttämään liinojen kiertymistä käsien tai jalkojen ympärille;
  • pitämään kriteerit johdonmukaisina;
  • tarkkailemaan koiran koko kehoa pelkän lopputuloksen sijaan;
  • palkitsemaan oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa;
  • erottamaan koulutusvirheen hyvinvointi- tai terveysongelmasta;
  • lopettamaan ennen kuin väsymys pilaa harjoituskerran;
  • ottamaan palautetta vastaan syyttämättä koiraa.

Voimakas malinois korostaa ohjaajan puutteellista tekniikkaa. Ohjaajan koulutus ei ole valinnainen lisävaruste, joka hankitaan vasta koiran kouluttamisen jälkeen.

Vahvista itsevarmuutta tuottamatta pelkoa

Ympäristövarmuus tarkoittaa kykyä käsitellä ympäristön tapahtumia, palautua ja jatkaa toimintaa. Se ei tarkoita kykyä kestää mitä tahansa, mitä ihminen päättää tehdä.

Totuta koira asteittain ympäristöihin, joita se voi tarvita tavallisessa arjessa sekä myöhemmässä harrastus- tai työtehtävässä. Niihin voivat kuulua erilaiset alustat, rakennukset, portaat, ajoneuvot, pimeys, sääolosuhteet, epätavallisesti pukeutuneet ihmiset ja hallittu taustamelu.

Koiran on saatava tutkia tilannetta sopivalta etäisyydeltä. Vahvisteet, leikki ja sosiaalinen tuki voivat tehdä kokemuksesta hyödyllisen. Jos koira ei pysty syömään, leikkimään, tutkimaan tai vastaamaan, helpota tilannetta.

AVSAB:n kannanotto pentujen sosiaalistamiseen puoltaa turvallisia, myönteisiä varhaisia kokemuksia ja varoittaa erityisesti liiallisesta ärsykekuormasta, joka aiheuttaa kohtuutonta pelkoa, vetäytymistä tai välttelyä.

Älä tee rohkeustestejä

Huonoja esimerkkejä ovat:

  • metalliesineiden pudottaminen koiran taakse;
  • sateenvarjon avaaminen kohti koiran kasvoja;
  • koiran raahaaminen alustan poikki;
  • koiran pakottaminen pimeään tai ahtaaseen tilaan;
  • koiran sitominen niin, ettei se pääse pakenemaan, ja paineen kohdistaminen siihen;
  • vieraiden ihmisten yllyttäminen uhkailemaan koiraa;
  • pelosta kumpuavan haukkumisen kehuminen suojeluna;
  • jatkaminen siihen asti, että koira ”luovuttaa”.

Tällainen toiminta voi synnyttää pelkoa, puolustuskäytöstä, opittua avuttomuutta tai epäluottamusta. Se ei kerro, miten huolellisesti koulutettu aikuinen koira suoriutuu.

Palautuminen on ulkoista vaikutelmaa tärkeämpää

Kirjaa tapahtumat havaintoihin perustuvin sanoin.

Kirjoita ”perääntyi kaksi metriä, söi makupalan kahdenkymmenen sekunnin kuluttua ja lähestyi sitten” äläkä ”heikkohermoinen”. Kirjoita ”ei pystynyt vastaamaan viiteen minuuttiin” äläkä ”tarvitsee lisää painetta”.

Kuvaukset auttavat mukauttamaan harjoittelua ja huomaamaan ajan myötä tapahtuvat muutokset. Luokittelevat nimitykset saavat ihmiset puolustamaan omaa tulkintaansa.

Opeta koira palautumaan kiihtymisen jälkeen

Työskentelevä malinois tarvitsee virettä. Se tarvitsee myös säätelykykyä.

Vireen nousu voi lisätä nopeutta, ponnistelua ja sinnikkyyttä. Liian korkea vire voi heikentää tarkkuutta, oppimista ja harkintaa. Nopeasti liikkuva koira ei välttämättä käsittele tietoa hyvin.

The Stress Factor in Dogs selittää, miten stressi voi vaikuttaa käytökseen, oppimiseen ja muistiin. Kirjassa käsitellään myös työ- ja suorituskoiria. Avoimesti saatavilla olevassa katsauksessa Työkoirien hyvinvointitiede todetaan samoin, että suorituskykyä ja hyvinvointia on tarkasteltava yhdessä sen sijaan, että koiraa kohdeltaisiin välineenä.

Opi tuntemaan koiran tavallinen perustaso

Tarkkaile koiraa terveenä ja rentoutuneena. Silloin sinulla on vertailukohta harjoituspäiville.

Pane merkille:

  • tavallinen ruokahalu ja vedenjuonti;
  • unen määrä ja laatu;
  • lepoasento ja hengitys;
  • tavanomainen kiinnostus ihmisiin, ruokaan ja leikkiin;
  • normaali askellus ja halu liikkua;
  • koiran käytös ennen harjoittelua;
  • palautumiseen tavallisesti kuluva aika harjoittelun jälkeen.

Muutokset voivat viitata kipuun, sairauteen, kasautuneeseen stressiin, kuumuuteen, väsymykseen tai harjoitteluun liittyvään ongelmaan.

Tarkkaile siirtymiä tilasta toiseen

Hyödylliseen työskentelykykyyn kuuluu siirtyminen:

  • levosta yhteistyöhön;
  • yhteistyöstä opittuun käytökseen;
  • palkkiosta takaisin keskittymiseen;
  • kiihtymyksestä taukoon;
  • lievästä yllätyksestä takaisin tutkimiseen;
  • harjoittelun päättymisestä kohti tavallista käytöstä;
  • kuljetuksesta tai odottamisesta työhön ilman levotonta ennakointia.

Koiran säätelykyky on puutteellinen, jos sen vire voi ainoastaan nousta.

Tunnista merkit harjoituskerran heikkenemisestä

Mahdollisia varoitusmerkkejä ovat:

  • levoton ja yhä hajanaisempi liikehdintä;
  • toistuva tarttuminen taluttimeen, vaatteisiin tai ohjaajaan;
  • kyvyttömyys ottaa tuttua ruokaa;
  • poikkeuksellisen voimakas tai valikoimaton suulla tarttuminen;
  • viivästyneet reaktiot hyvin tuttuihin vihjeisiin;
  • ympäristön jatkuva tarkkailu, joka estää palaamisen yhteistyöhön;
  • välttely, jähmettyminen tai pakoyritykset;
  • äkillinen sijaistoiminta, kuten liiallinen nuuskiminen tai raapiminen;
  • selvä muutos otteessa, askelluksessa tai liikkumishalussa;
  • kyvyttömyys rauhoittua vielä kauan työn päättymisen jälkeen.

Yksi merkki ei kerro ongelman syytä. Tarkastele koko koiraa ja tilannetta. Lopeta, kun turvallisuus alkaa heiketä. Selvitä sitten syy sen sijaan, että lisäisit harjoituksen kuormittavuutta.

Älä tukahduta varoitusmerkkejä

Murinan, välttelyn tai muun viestinnän rankaiseminen voi poistaa näkyvän varoituksen, vaikka sen taustalla oleva epämukavuus säilyy. Tämä vähentää saatavilla olevaa tietoa eikä lisää turvallisuutta.

AVSAB:n kannanotto koirien eettisestä kouluttamisesta suosittelee palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja kehottaa välttämään voimankäyttöön, kipuun tai emotionaaliseen tai fyysiseen epämukavuuteen perustuvia menetelmiä. Kontrolloidussa tutkimuksessa aversiivisia menetelmiä käyttävissä koirakouluissa käyneet koirat osoittivat enemmän stressiin liittyvää käytöstä, niiden kortisolipitoisuus nousi enemmän harjoittelun jälkeen ja ne reagoivat kognitiivista vinoumaa mittaavassa tehtävässä pessimistisemmin kuin palkitsemiseen perustuvissa koirakouluissa käyneet koirat (Vieira de Castro ym., 2020 ).

Suojelutyö ei vapauta hyvinvointivaatimuksista. Sähköpannat, piikkipannat, kuristuspannalla tehdyt korjaukset, kipu, pelottelu, pakolla kiinni pitäminen ja dominanssirituaalit eivät kuulu tässä kuvattuun pohjakoulutukseen.

Huolehdi käytöksen lisäksi koiran fyysisestä valmiudesta

Suojelukoiralajeihin ja virkakoiran työhön voi kuulua kiihdytyksiä, hidastuksia, hyppyjä, käännöksiä, vetämistä ja fyysistä kontaktia. Innostus ei suojaa niveliä, lihaksia, hampaita eikä sydän- ja verenkiertoelimistöä.

Rakenna fyysinen peruskunto ennen vaativaa erikoisharjoittelua:

  • pidä koira sopivassa kuntoluokassa;
  • kehitä kuntoa säännöllisellä kävelyllä ja monipuolisella, hallitulla liikkumisella;
  • käytä sopivia luistamattomia alustoja;
  • suojaa kasvavia niveliä toistuvalta iskukuormitukselta;
  • huolehdi kynsien ja tassujen kunnosta;
  • lämmittele koira ennen vaativaa toimintaa;
  • loppuverryttele ja tarkasta koira sen jälkeen;
  • järjestä vettä, varjoa ja suunnitelma kuumuuden varalle;
  • lisää kestoa ja vaikeutta asteittain;
  • anna koiran palautua vaativien harjoituskertojen välillä.

Fyysinen valmennus on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja aiottuun työhön. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai pätevältä koirien fyysisen valmennuksen ammattilaiselta, jos olet epävarma.

Älä käytä toistuvia purutyöskentelykertoja koiran kunto-ohjelmana. Taitojen harjoittelu ja fyysinen valmennus liittyvät toisiinsa, mutta ne eivät ole sama asia.

Valmenna myös ohjaajaa. Jos et hallitse tasapainoasi, liinan käsittelyä tai liikkumistasi, voit vahingoittaa koiraa, itseäsi tai toista ihmistä jo ennen edistyneen koulutuksen alkamista.

Valitse kouluttaja ja maalimies ennen suojeluvarusteiden ostamista

Älä osta suojeluhihaa, suojelupukua, ärsytyspiiskaa tai ”suojeluvaljaita” ja ala vasta sitten etsiä ohjeita.

Etsi ensin kouluttaja ja koulutusohjelma.

Pätevän kouluttajan pitäisi arvioida koira, ohjaaja ja tavoite ennen suojelutyön suosittelemista. Kouluttajan pitäisi olla valmis sanomaan ei. Pätevän maalimiehen tai avustajan pitäisi ymmärtää koiran käytöstä, vahvistamista, painetta, liikettä, varusteita, fyysistä turvallisuutta ja aiottua lajia. Pelkkä suojeluhihan omistaminen ja halukkuus tulla purruksi eivät anna näitä taitoja.

Erikoisteoksessa K9 Decoys and Aggression maalimiehen roolille, fyysisille vaatimuksille, koirien viestinnälle, ihmisen ja koiran väliselle viestinnälle sekä turvallisuuteen liittyville perustaidoille on omat lukunsa. Jotkin vanhemmassa suojelukirjallisuudessa esitetyt menetelmät eivät täytä tämän verkkosivuston hyvinvointivaatimuksia. Kirjan rakenne osoittaa silti tärkeän asian: maalimiestyö on taitoa vaativa erikoisala, ei pelkkää suojapukuun pukeutumista.

Kouluttajalle esitettävät kysymykset

Kysy suoraan:

  • Mitä suojelulajia varten koulutatte?
  • Millaista kokemusta teillä on tästä lajista, ja miten osaamistanne on arvioitu riippumattomasti?
  • Miten selvitätte, ettei koira sovellu tehtävään?
  • Mitkä pohjataidot on oltava valmiina ennen suojeluun liittyviä harjoituksia?
  • Voinko seurata useita harjoituskertoja ilman koiraani?
  • Miten rakennatte yhteistyön, tottelevaisuuden ja irrottamisen?
  • Miten toimitte, kun koira osoittaa pelkoa tai välttelyä tai palautuu heikosti?
  • Mitä varusteita käytätte ja miksi?
  • Miten ehkäisette koirien, ohjaajien, maalimiesten ja sivusta seuraavien loukkaantumisia?
  • Mitkä eläinlääkärintarkastusta, rokotuksia ja fyysistä kuntoa koskevat vaatimukset ovat voimassa?
  • Miten harjoitussuunnitelmat ja poikkeamatilanteet kirjataan?
  • Mitkä vakuutusta ja lainsäädäntöä koskevat vaatimukset ovat voimassa?
  • Mitä tapahtuu, jos koiran on lopetettava suojelutyö?

Hyödylliset vastaukset ovat täsmällisiä. ”Olemme kouluttaneet satoja koiria” ei kerro menetelmistä, turvallisuudesta eikä tuloksista.

Seuraa koko harjoituskerta

Älä arvioi koulutusohjelmaa vain niiden kolmenkymmenen sekunnin perusteella, joiden aikana koira pitää otetta suojavarusteesta.

Tarkkaile:

  • miten koirat saapuvat ja lähtevät;
  • pystyvätkö vuoroaan odottavat koirat lepäämään;
  • miten ohjaajat hallitsevat etäisyyttä ja varusteita;
  • selittävätkö kouluttajat ratkaisunsa;
  • pysyykö koira sosiaalisesti hallittavana;
  • miten irrottaminen ja hallinta toteutetaan;
  • mitä virheen jälkeen tapahtuu;
  • muuttavatko stressin merkit suunnitelmaa;
  • sopivatko varusteet ja ovatko alustat turvallisia;
  • palautuuko koira harjoituksen jälkeen;
  • annetaanko kokemattomille ihmisille heidän taitonsa ylittäviä tehtäviä.

Hyvän kouluttajan ei tarvitse lavastaa kaaosta näyttääkseen kokeneelta.

Suojelukoulutuksen varoitusmerkit

Lähde pois, jos näet tai kuulet seuraavaa:

  • jokaiselle malinois’lle luvataan varma tulos suojelutyössä;
  • suojelutyötä myydään pelon tai reaktiivisuuden parannuskeinona;
  • koiraa pelotellaan, ajetaan ansaan tai pakkoaltistetaan tahallaan;
  • kipua tai pelottelua kuvaillaan välttämättömäksi kunnioituksen saavuttamiseksi;
  • käytetään sähköpantaa, piikkipantaa tai kuristuspantaa korjaamiseen;
  • puhutaan koiran tekemisestä ”siviiliksi” kannustamalla sitä epäilemään tavallisia ihmisiä;
  • maalimies lisää painetta koiran yrittäessä paeta;
  • kaikkeen kohdistuvaa aggressiivisuutta kehutaan;
  • murinasta tai muusta varoittavasta viestinnästä rangaistaan;
  • pentuja painostetaan fyysisesti tai tunnetasolla niille sopimattomaan työhön;
  • tavalliselle tottelevaisuudelle, irrottamiselle tai palautumiselle ei ole vaatimuksia;
  • kirjallisia turvallisuussääntöjä, vakuutusta tai hätäsuunnitelmaa ei ole;
  • tehtävään kouluttamattomia vierailijoita puetaan purutyöskentelyvarusteisiin;
  • vammat sivuutetaan osana koiran kovettamista;
  • koiranomistajaa painostetaan ostamaan kalliita varusteita ennen koiran arviointia;
  • eläinlääkärin tai käytösammattilaisen neuvoja halveksitaan;
  • koulutus on pidettävä salassa perheeltäsi, eläinlääkäriltäsi tai vakuutusyhtiöltäsi.

Järkeville kysymyksille naureskeleva kouluttaja tulee samalla vastanneeksi niihin.

Tunnista hankkeen keskeyttämistä tai lopettamista vaativat merkit

Soveltuvuutta ei ratkaista yhdellä kertaa. Arvioi sitä uudelleen koiran koko kehityksen ja koulutuksen ajan.

Pidä tauko ja hanki asianmukaista ammattilaisen apua, jos huomaat:

  • kipua, ontumista tai äkillistä muutosta liikkumisessa;
  • kohtauksia, lyyhistymistä tai selittämättömiä neurologisia oireita;
  • äkillistä muutosta sosiaalisuudessa tai käsittelyn sietämisessä;
  • lisääntyvää harjoituspaikan, kouluttajan tai varusteiden pelkoa;
  • reaktion toistuvaa kohdistumista ohjaajaan;
  • aggressiivisuuden leviämistä asiaan liittymättömiin ihmisiin tai tilanteisiin;
  • kyvyttömyyttä irrottaa tavallisista leluista ilman ristiriitaa;
  • pitkään jatkuvaa korkeaa virettä harjoittelun jälkeen;
  • unen, ruokahalun tai tavallisista asioista nauttimisen vähenemistä;
  • välttelyä, joka peittyy jähmettymisen tai mekaanisen tottelemisen alle;
  • aiemmin luotettavan arjen hallinnan toistuvaa pettämistä;
  • samassa taloudessa asuvien kyvyttömyyttä hallita koiraa enää turvallisesti;
  • ohjaajan lisääntyvää voimankäyttöä kommunikaation pettäessä;
  • koulutustiimin haluttomuutta vähentää painetta tai arvioida tavoitetta uudelleen.

Sulje ensin tarvittaessa kipu tai sairaus pois eläinlääkärin avulla. Arvioi sen jälkeen harjoittelu, ympäristö, palautuminen ja soveltuvuus pätevän ja palkitsemiseen perustuvia menetelmiä käyttävän käytösammattilaisen sekä suojelukouluttajan kanssa.

Älä jatka suojelutyötä siinä toivossa, että suojelutyön lisääminen ratkaisisi suojelutyön aiheuttaman ongelman.

Käytä valmiuden tarkistuslistaa, mutta älä pidä sitä takuuna

Seuraava tarkistuslista on keskustelun apuväline. Se ei osoita koiraa purutyöskentelyyn soveltuvaksi.

Koira

  • On saanut suunniteltuun toimintaan nähden asianmukaisen eläinlääkärintarkastuksen.
  • Liikkuu vaivattomasti, ja sen kuntoa kehitetään sopivasti ja asteittain.
  • Käyttäytyy tavallisessa arjessa tasapainoisesti ja hallittavasti.
  • Pystyy palautumaan lievästä uudesta ärsykkeestä tai kiihtymisestä.
  • Hyväksyy tavanomaisen käsittelyn ja eläinlääkärin hoitotoimet.
  • Sillä on toimivia ruoka-, leikki- tai sosiaalisia vahvisteita.
  • Hakeutuu omaehtoisesti yhteistyöhön ohjaajan kanssa.
  • Irrottaa tavallisesta lelusta ilman kipua tai ristiriitaa.
  • Vastaa luoksetulovihjeeseen ja tavallisiin asentovihjeisiin useissa ympäristöissä.
  • Osaa odottaa, matkustaa ja rauhoittua silloin, kun työtä ei ole tarjolla.
  • Ohittaa sivulliset ihmiset ja koirat ilman hallitsematonta käytöstä.
  • Sitä ei ole valittu pelkän rodun, sukutaulun tai näyttävän pentuleikin perusteella.

Ohjaaja

  • On määritellyt aiotun lajin ja realistisen tavoitteen.
  • Ymmärtää, ettei suojelutyö ehkä koskaan sovi tälle koiralle.
  • Pystyy hallitsemaan koiraa turvallisesti tavallisissa ympäristöissä.
  • Osaa käyttää palkkamerkkejä ja vahvisteita johdonmukaisesti.
  • Osaa käsitellä taluttimia ja varusteita aiheuttamatta vaaratilanteita.
  • Tunnistaa stressin, kivun ja suorituskyvyn heikkenemisen tavalliset merkit.
  • Pystyy lopettamaan harjoituskerran pitämättä sitä henkilökohtaisena tappiona.
  • Ohjaajalla on aikaa ja rahaa pitkäjänteiseen koulutukseen, eläinlääkärinhoitoon ja arjen hallintaan.
  • On keskustellut hankkeesta niiden samassa taloudessa asuvien kanssa, joita se koskee.
  • On tarkastanut sovellettavan lainsäädännön, asumista koskevat säännöt ja vakuutusturvan.

Koulutusohjelma

  • Siinä käytetään aiottuun lajiin perehtynyttä kokenutta kouluttajaa.
  • Siinä käytetään tarvittaessa taitavaa ja toiminnastaan vastuussa olevaa maalimiestä tai avustajaa.
  • Koira ja ohjaaja arvioidaan ennen suojeluun liittyvää työtä.
  • Se edellyttää toimivaa arjen hallintaa, yhteistyötä ja palautumista.
  • Se perustuu palkitsemiseen eikä käytä sähkö- tai piikkipantoja, kuristuspannalla tehtäviä korjauksia, kipua tai pakottavaa painetta.
  • Käytössä ovat asianmukaiset tilat, alustat, esteet ja hätätilanteiden toimintaohjeet.
  • Harjoittelu mitoitetaan niin, etteivät pelko tai toiminnan hajanaisuus estä koiraa oppimasta.
  • Siihen sisältyy selvä suunnitelma koiran työn tauottamisesta, lopettamisesta tai suuntaamisesta muuhun toimintaan.

Jos monta ruutua jää tyhjäksi, seuraava vaihe ei ole purutyöskentely. Seuraavaksi vahvistetaan pohjataitoja tai harkitaan hanketta uudelleen.

Vaikka jokainen ruutu näyttäisi täyttyvän, kokeneen ammattilaisen on silti arvioitava koira paikan päällä. Tarkistuslistalla ei voi arvioida koiran asentoa, ajoitusta, palautumista, ohjaajan tekniikkaa eikä juuri tämän koiran ja tämän ympäristön välistä vuorovaikutusta.

Mitä aloittelijan kannattaa tehdä seuraavaksi

Älä aloita etsimällä videoita purutyöskentelyn kehittämisestä.

Etene sen sijaan seuraavassa järjestyksessä:

  1. Määrittele tavoite. Päätä, tarkoitatko suojelukoiralajia, henkilösuojelua vai kokonaan muuta toimintaa.
  2. Tarkasta tavallinen arki. Varmista, että uni, kodin arjen hallinta, kuljetukset, eläinlääkärissä tapahtuva käsittely ja neutraali käytös ovat kunnossa.
  3. Huolehdi terveydestä. Keskustele suunnitellusta toiminnasta koiran eläinlääkärin kanssa ja selvitä kipuun, liikkumiseen tai terveyteen liittyvät huolet.
  4. Rakenna kommunikaatio. Vakiinnuta selkeät palkkamerkit, vapautusvihjeet ja lyhyet palkitsemiseen perustuvat harjoituskerrat.
  5. Rakenna yhteistyö. Kehitä ruoka- ja lelupalkkioita, joita koira pystyy käyttämään ilman ristiriitaa tai hallitsematonta kiihtymistä.
  6. Harjoittele arjen hallintaa. Harjoittele luoksetuloa, asentoja, odottamista, rauhoittumista, käsittelyä ja leikin lopettamista.
  7. Totuta koira ympäristöihin asteittain. Hyödynnä rohkeustestien sijaan turvallista totuttamista, sopivaa etäisyyttä, mahdollisuutta valita ja mahdollisuutta palautua.
  8. Tutustu pätevien ammattilaisten koulutusohjelmiin ilman koiraa. Seuraa kokonaisia harjoituskertoja ja esitä suoria kysymyksiä.
  9. Anna arvioida koira ja ohjaaja. Hyväksy kielteinen soveltuvuusarvio, kun se on rehellisen arvioinnin tulos.
  10. Pidä varasuunnitelma valmiina. Koiran hyvinvointi ja turvallinen tulevaisuus eivät riipu suojelutyön loppuun viemisestä.

Tämä valmistelu ei ole hukkaan heitettyä aikaa ennen kiinnostavan työn alkamista. Juuri se ratkaisee, voidaanko myöhempi koulutus pitää selkeänä, hallittuna ja vastuullisena.

Luotettavaa suojelukoiraa ei määritä se, että koira osaa purra. Monet koirat osaavat. Vaikeaa on varmistaa, että koira on terve, ymmärtää tehtävän, pysyy hallinnassa, jättää asiaan kuulumattomat tilanteet huomiotta ja palaa työn jälkeen tavalliseen arkeen.

Tämä työ alkaa kauan ennen kuin suojeluhiha otetaan esiin.

Lisälukemista

Tämä artikkeli tarjoaa yleistä tietoa. Sen perusteella ei voida arvioida yksittäistä koiraa, ohjaajaa, kouluttajaa tai suojeluohjelmaa. Pyydä yksilöllistä neuvontaa eläinlääkäriltä ja pätevältä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä käyttävältä ammattilaiselta. Noudata asuinpaikassasi sovellettavia lakeja, vakuutusehtoja ja organisaatioiden vaatimuksia.